Hoitosuositukset

Sydän- ja verisuonitapahtuman riski

KVriskiluku  7 – 9 : Kohonnut riski

• Harkitse toimenpiteitä riskin alentamiseksi, mikäli on myös muita valtimotautien riskitekijöitä.
• Riskin alentaminen Dyslipidemiat Käypä hoito -suosituksen mukaisesti.
• Elämäntapahoito keskiössä.
• Mikäli elämäntapamuutoksia tehdään, muutoksen vaikutusta riskipisteisiin voi seurata uusintatesteillä 3 – 6 kk:n välein.

KVriskiluku 10 – 12 : Korkea riski

• Riskin alentaminen Dyslipidemiat Käypä hoito -suosituksen mukaisesti.
• Elämäntapahoito keskiössä.
• Mahdollinen lääkityksen aloitus tai optimointi.
• Mikäli elämäntapa- tai lääkitysmuutoksia tehdään, muutoksen vaikutusta riskipisteisiin voi seurata uusintatesteillä 3 – 6 kk:n välein.

Tyypin II diabeteksen riski

DMriskiluku 15 – 100 : Korkea riski

• Harkitse toimenpiteitä riskin alentamiseksi, elämäntapahoito keskiössä
  • Terveellinen ravinto
  • Säännöllinen liikunta
  • Painonhallinta, 5% painon pudotus
  • Tupakoimattomuus
  • Mikäli elämäntapamuutoksia tehdään, muutoksen vaikutuksia voi seurata uusintatesteillä 3 – 6 kk:n välein.

Yleistä sepelvaltimotaudin ennaltaehkäisystä

Ennaltaehkäisyohjelmat, jotka sisältävät neuvontaa ja opetusta terveellisistä elämäntavoista sekä tukevat niiden ylläpidossa vähentävät sepelvaltimotaudin kokonaiskuolleisuutta ja sydäninfarkteja, parantavat elämänlaatua ja pienentävät riskejä. Ennaltaehkäisyohjelmissa on tärkeää, että käytetään elämäntapamuutoksiin perehtyneitä ja niissä tukevia asiantuntijoita kuten fysioterapeutteja, ravitsemusterapeutteja ja mahdollisesti psykologeja.

Terveisiin elämäntapoihin kuuluvat säännöllinen liikunta, ylipainon välttäminen, tupakoimattomuus sekä runsaasti kuitua ja niukasti tyydyttynyttä rasvaa sisältävä ruokavalio. Elämäntapamuutokset ovat iästä riippumatta aina suositeltavia. Tupakointi lisää sepelvaltimoiden ateroskleroosia, joten tupakointi kannattaa lopettaa niin pian kuin mahdollista.

Seuranta

Seurannan tiheys on yksilöllistä, muut samanaikaiset sairaudet voivat vaikuttaa seurannan tiheyteen. Yleensä vähintään vuosittaista seurantaa suositellaan, erityisesti elämäntapaohjauksen yhteydessä seurantatiheys voi olla 3-6 kk motivaation ylläpitämiseksi. Seurannalla on tärkeä merkitys, jotta hoidettava pysyy motivoituneena hoitoon ja riskitekijöihin vaikuttamiseen. Esimerkiksi lääkehoitomyöntyvyyden ylläpitäminen on keskeistä. Seurantakäynneillä on hyvä huomioida myös mahdolliset liitännäissairaudet, kuten diabetes, sydämen vajaatoiminta, erilaiset rytmihäiriöt ja masennus. Seurantakäyntien yhteydessä on hyvä tarkistaa verenpaineen kotimittausten tulokset, paastoverensokeri, kerrata ruokailu-, liikunta- ja tupakointitavoitteet sekä arvioida psyykkiset ja sosiaaliset voimavarat.

Elämäntapaohjeet

Ravitsemus

Sepelvaltimotaudin riskiä pienentävä ruokavalio sisältää runsaasti tuoreita hedelmiä ja vihanneksia (varsinkin tomaattia ja palkokasveja), kalaa ja meren antimia, valkoista lihaa punaisen lihan sijaan ja oliiviöljyä sekä pähkinöitä. Tätä niin sanottua Välimeren ruokavaliota voidaan soveltaa myös paikallisiin oloihin sopivaksi, esimerkiksi Pohjoismaiseksi ruokavalioksi tai Itämeren ruokavalioksi.

Edellä mainitut ruokavaliot pienentävät valtimosairauksien laskennallista riskiä ja väestötutkimuksissa niiden noudattaminen ennustaa pienentynyttä sairastumis- ja kuolleisuusriskiä. Pitkäkestoinen ravitsemussuositusten mukainen ruokavalio vähentää sepelvaltimosairauden ilmaantuvuutta ja sairauden aiheuttamaa kuolleisuutta. Lääke- ja ravitsemushoidolla on toisiaan täydentävä vaikutus, joten myös lipidilääkkeitä käyttävä potilas hyötyy ravitsemushoidosta.

Valtimoterveyttä edistävän ruokavalion yleisperiaatteet ovat:

• monipuolisuus
• vähäinen tyydyttyneiden ja transrasvan (kovan rasvan) käyttö
• kohtuullinen tyydyttymättömän (pehmeän) rasvan käyttö
• runsas kuidun saanti
• vähäinen suolan käyttö
• sopiva energiansaannin ja kulutuksen suhde
• ylipainoisilla laihduttaminen (hyvä tavoite on esim. 5% painosta)
• kalan käytön lisääminen
• alkoholin käytön vähentäminen
• ruokavalion kuitupitoisuuden lisääminen
• sokerin ja sokeripitoisten tuotteiden käytön vähentäminen

Ravitsemushoidon huono tulos johtuu lähes poikkeuksetta siitä, ettei potilas ole saanut riittävää ravitsemusneuvontaa eikä häntä ole motivoitu riittävästi, jolloin ruokavalion terveellinen koostaminen ei yleensä onnistu. Ohjauksesta vastaavan tulisi olla ravitsemusterapeutti tai asiaan erittäin perusteellisesti koulutuksella perehdytetty hoitaja, jotta ravitsemushoidon tavoitteiden mukaisen ruokavalion noudattaminen onnistuisi hyvin ja ravitsemushoidon teho olisi paras mahdollinen. Ravitsemushoidon toteuttamiseen ei riitä yksi neuvontakerta, vaan potilaalla tulee olla mahdollisuus seurantakäynteihin. Jos potilaalla on useampia ravitsemushoidolla hoidettavia terveysongelmia tai sairauksia, hänen tulee saada ravitsemusterapeutin ohjausta

Liikunta

Säännöllisen liikunnan tulee kuulua sepelvaltimotaudin ehkäisyyn, hoitoon ja kuntoutukseen, yhdistettynä muihin elintapamuutoksiin ja hoitoihin. Oireettomat henkilöt voivat aloittaa kevyen tai kohtuukuormitteisen liikunnan ilman edeltävää lääkärintarkastusta. Jos henkilöllä on oireita tai mikä tahansa pitkäaikaissairaus tai terveysongelma, hänet tulee ohjata lääkärin puoleen ennen kuormittavuudeltaan jokapäiväisiä toimintoja selvästi raskaamman liikunnan aloittamista.

Jo viikoittainen vähintään noin 5 kilometrin kävely tai juoksu liittyy pienempään sepelvaltimotaudin ilmaantuvuuteen ja sitä suurempi määrä pienentää vaaraa entisestään. Jo kohtuukuormitteisella kestävyysliikunnalla, kuten reippaalla kävelyllä, saavutetaan ilmeisesti iso osa liikunnan sepelvaltimotaudin vaaraa pienentävästä vaikutuksesta. Lisäksi viikoittainen vähintään puolen tunnin lihasvoimaharjoittelu on ilmeisesti yhteydessä pienempään sepelvaltimotaudin ilmaantuvuuteen. Niinpä sepelvaltimotaudin ehkäisyyn suositellaan sekä kestävyys- että lihasvoimaharjoittelua yleisten liikuntasuosituksien mukaisesti:

• 18–64-vuotiaat:
  • Kohtuukuormitteista kestävyysliikuntaa, kuten reipasta kävelyä, suositellaan ainakin 150 minuuttia viikossa (esim. 30 minuuttia kerralla viitenä päivänä viikossa), tai raskasta liikuntaa, kuten juoksua, 75 minuuttia viikossa (esim. jaettuna kolmeen liikuntakertaan).
  • Liikunta voidaan toteuttaa myös useampina vähintään 10 minuutin jaksoina.
  • Suositus täyttyy myös yhdistettäessä kohtuukuormitteista ja raskasta liikuntaa.
  • Kestävyysliikunnan lisäksi tarvitaan vähintään kohtuukuormitteista lihasvoimaa ja -kestävyyttä ylläpitävää tai lisäävää liikuntaa vähintään kahtena päivänä viikoittain.
• 65 vuotta täyttäneet:
  • Kestävyysliikuntaa ja lihasvoimaharjoittelua suositellaan kuten yllä.
  • Lisäksi suositellaan liikkuvuutta ja tasapainoa ylläpitävää ja kehittävää liikuntaa erityisesti henkilöille, jotka ovat kaatumisvaarassa (ollut kaatumisia lähimenneisyydessä tai on ongelmia kävelyssä).
• Sepelvaltimotaudin hoitoon ja kuntoutukseen suositellaan:
  • potilaan fyysiseen suorituskykyyn suhteutettuna kohtuukuormitteista päivittäistä tai lähes päivittäistä kestävyysliikuntaa vähintään 30 minuuttia vuorokaudessa.
  • 2–3 viikoittaista lihasvoimaharjoitusta, jotka koostuvat 8–10:stä suuriin lihasryhmiin kohdistuvasta liikkeestä ja joissa liikkeet toistetaan 10–15 kertaa.

Lääkehoito-ohjeet

Henkilöillä, joilla ei ole tiedossa olevaa sepelvaltimotautia eikä oireita, voidaan harkita myös lääkehoidon aloittamista tapauskohtaisesti mikäli testi antaa kohonneeseen tai korkeaan riskiin viittaavan tuloksen. Lääkkeistä ensisijaisia ovat aspiriini ja statiinit. Verenpaine ja verensokerilääkitykset saattavat tulla kyseeseen liitännäissairauksien perusteella.

Todettua ja lääkittyä sepelvaltimotautia sairastavalla henkilöllä Hertta-testi ilmaisee jäännösriskin määrään. Kohonnutta tai erityisesti korkeaa riskiä ilmaisevan testituloksen perusteella olisi hyvä pyrkiä optimoimaan sepelvaltimotaudin ja liitännäissairauksien lääkehoito. Lipidien hoidossa kyseeseen voi tulla esimerkiksi mahdollisimman korkea-annoksisen statiinin käyttö, ezetimibin tai PCSK9-estäjän lisääminen hoitoon. Lisäksi aspiriinin rinnalla käytettävien muiden verihiutale-estäjien pidennettyä käyttöä esimerkiksi valtimotoimenpiteiden jälkeen voi harkita.

Vuosittaista influenssarokotusta suositellaan stabiilia sepelvaltimotautia sairastaville.

Esimerkiksi seuraavat lääkkeet alentavat keramidipitoisuuksia:

• statiinit
• etsetimibi
• fenofibraatti
• PCSK9-estäjät

Muut mahdolliset jatkotutkimukset

Kliininen rasituskoe eli rasitus-EKG on yleensä ensisijainen diagnostinen testi, kun epäillään ahtauttavaa sepelvaltimotautia. Ahtauttava sepelvaltimotauti voidaan todeta myös rasituskaikukuvauksessa iskemian aiheuttaman palautuvan seinämäliikehäiriön perusteella. Muita kuvantamismenetelmiä ovat esimerkiksi sydänlihaksen perfuusion gammakuvaus ja sepelvaltimoiden TT-tutkimus, joka mahdollistaa sepelvaltimoiden anatomian tarkan kuvantamisen laskimoon annettavan varjoaineen avulla.

Sepelvaltimoiden varjoainekuvaus voi olla tarpeen potilaskohtaisen harkinnan jälkeen diagnoosin varmistamiseksi ja kajoavan hoidon mahdollisuuksien arvioimiseksi.

Diabetesriski ja hoitosuositukset

Diabetesriskiluvun (S -DMriski) riskiluokitus:

• DMriskiluku 0-4: matala riski
• DMriskiluku 5-14: keskitason riski
• DMriskiluku 15 tai yli: korkea riski, suositellaan ennaltaehkäiseviä elämäntapamuutoksia

Diabetesriskiluku kuvastaa henkilön prosentuaalista todennäköisyyttä (0-100%) sairastua tyypin II diabetekseen seuraavan kymmenen vuoden aikana.

Henkilöt, joilla diabetesriskiluku on korkea, on tarpeen pyrkiä motivoimaan elämäntapamuutoksiin: tupakoimattomuuteen, terveelliseen ravintoon, säännölliseen liikuntaan ja painonhallintaan. Esimerkiksi 5-(10)% painonpudotusta voi pitää tavoitteena, mikäli on ylipainoa.

Lähteet:

Käypä hoito -suositukset: Stabiili sepelvaltimotauti, Dyslipidemiat, Liikunta